20 November, 2011

Päivän jupina: paska diili

Satuin lukemaan uusinta Nytiä vasta nyt (pun not intended). Siellä oli juttu Citydealista kavereineen - ilmiö, jota olen kerran kokeiltuani pitänyt epäilyttävänä jo hyvän aikaa.

Satuin kerran ostamaan Citydealista tanssitunteja. Diili oli kyllä sinänsä hyvä, ja koska kyseinen tanssifirma varmaan piti tunnit joka tapauksessa, aletuntien kauppaaminen siinä toivossa, että jotakuta puraisisi tanssikärpänen, ei ollut varmaan idioottimaisinta ikinä. Toivon. Oli nimittäin kiusallista hakea niitä suunnilleen kahden euron tanssituntilipukkeita.

Ennen pitkää homma alkoi tuntua hieman epäilyttävältä sekä myyjän että ostajan kannalta. En muutenkaan juokse tarjousten perässä, mutta nyt siis tilasin niitä ihan omaan sähköpostiini. Kerran harkitsin ostavani illallisen ravintola Mange Sudiin. Sitten tajusin, että kiusaantuisin tarjouslipukkeen esittelystä niin, että koko ravintolailta luultavasti menisi pilalle kuitenkin - luulen olevani jotenkin puutteellinen ihminen tässä suhteessa.

(Ja eikös tästä sitäpaitsi tule mieleen hieman eräs vanhan kunnon Mad-lehden sarjakuvastrippi, jossa mies toteaa tv:tä katsovalle vaimolleen, että "Minä luulin, että inhoat mainostaukoja". "Niin", vastaa vaimo. "Mutta löysin vihdoinkin kanavan, jolla ei ole lainkaan mainostaukoja. Ostoskanavan!")

Niin tai näin, en vieläkään pysty ostamaan Citydealin tarjouksia - en, vaikka hiljattain tuli vastaan oikeasti houkutteleva tarjous lastentarvikeliikkeeseen. En voinut olla ajattelematta ketjuun kuulumattoman lastentarvikeliikkeen todennäköisesti korkeaa tilavuokraa, henkilöstökuluja tai sitä, että Öko-Tex -sertifioitujen imetys- ja äitiysvaatteiden (jotka Malesian sijaan on tehty Portugalissa, tukekaamme horjuvaa euroa) ehkä kuuluukin maksaa enemmän kuin Halvan ja Mauttoman Malesiavalmisteisten vastaavien.

Vielä pahemmalta tuntuu palvelutarjousten osalta. Viime kädessä nimittäin arvostan kovasti muiden tekemää työtä - jos joku käyttää jonkin palvelun tuottamiseen aikaansa ja luultavasti kohtuullisella vaivalla hankittua ammattitaitoaan, tuntuu vähintäänkin reilulta maksaa siitä käypä hinta. Jos en voi maksaa, en käytä palveluita, mutta en mitenkään kykene paikalle vaatimaan, että palveluntarjoaja tekee työnsä käytännössä tappiolla. En, vaikka uusien vakioasiakkaiden toivossa palveluaan polkumyyvä yrittäjä olisi itse ansaan astunutkin.

2 comments:

  1. En lukenut tuota juttua, ehkä siksi, ettei meille tule enää hesari kuin sunnuntaisin.

    Mutta havahduin itse tuohon city dealin ongelmallisuuteen, kun olin käyttämässä erästä brunssitarjousta eräässä helsinkiläisessä kahvilassa. Kuulin, että sen loistavan palvelun tarjoaja sai jokaisesta brunssista n.2e (tjsp). City deal puolestaan sai jokaisesta kaupasta huomattavasti suuremman summan. Sen lisäksi palveluntarjoaja sai tuon korvauksen vain niistä kupongeista, jotka käytettiin. Eli CD:lle jäi rahat niistäkin, jotka joku oli ostanut, muttei käyttänyt (tämä siis selvästikin heille paras vaihtoehto). Ja tämä kaikki varmastikin ilmeni siinä lehtijutussa, jonka olet lukenut ja minä en.

    Mutta jäi mieleen siitä reissusta, kun kysyin, että voisinko ostaa vielä yhden cafe latten tähän lisäksi, niin paikan omistaja suorastaan ilahtui, että tottakai, saadaan vähän tuloja tällekin päivälle...

    Enää minulle ei tule ko. tarjouksia sähköpostiini.

    ReplyDelete
  2. no, juuri tuo - että jos joku tuottaa jotain oikeasti laadukasta, palvelua tahi tuotetta, jotenkin soisi, että siitä saa myös reilun korvauksen.

    ilmoitin itsekin citydealille pari kuukautta sitten, että voivat pitää tunkkinsa.

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.